Jos se olisi kuka tahansa meistä

Vessaan kuuluu kova ja pelottava meteli. Lapsesi huutaa, että pelottaa. ”Voiko se todella olla lentokone?”, ajattelet, mutta järkeilet, että ei. Puolisosi juoksee sisään ja huutaa ”Nyt äkkiä ulos, siellä lentää hävittäjiä!” Ei voi olla totta! Hätäännyt. Toinen lapsistasi katsoo televisiota huoneessaan, mutta nähdessään sinut hän tietää, että nyt on mentävä. Pienempi tokaluokkalaisesi itkee ja kysyy ”Äiti kuollaanko me?” ”Ei tietenkään”, vastaat, vaikka oikeasti sinua pelottaa ihan kamalasti.

Suomen ilmatila on suljettu. Sinua pelottaa, ja yrität pitää kahta lasta sylissäsi niin lähellä kuin suinkin. Kuulet ihmisten huutavan kadulla, että laivoissa on vielä tilaa. On pimeää ja kylmä, lämpimät vaatteet ja lemmikki jäivät kotiin. Sinua alkaa oksettaa ja sydämesi hakkaa loputtomasti.

Pääsette Katajanokan satamaan, jossa on täydellinen sekasorto. Ihmiset tönivät ja huutavat, lapsesi itkevät aivan kamalasti. Et uskalla katsoa lapsiasi silmiin, sillä et halua heidän näkevän sitä kauhua silmistäsi, joka paljastaa totuuden. Kaadut ihmispaljoudessa, ja toinen lapsesi katoaa tungokseen. Huudat ja etsit, mutta lapsesi on hävinnyt.

Samassa teille kerrotaan, että Ruotsi ei enää vastaanota suomalaisia. Heillä on tarpeeksi tekemistä oman maansa asioissa, sillä Ruotsin talous ja vienti vetää nyt huonosti. Teille ilmoitetaan, että tilaa ei ole.

Tuntuuko kamalalta? Jos olen ihan rehellinen, minä voin huonosti tätä kirjoittaessa. Tarina on nykypäiväistetty ja fiktiivinen, mutta mitä jos näin kävisi meille? Haluaisitko Ruotsiin turvaan? Veikkaanpa, että haluaisit. Haluaisitko lapsesi Ruotsiin turvaan? Aivan varmasti! Ymmärtäisitkö Ruotsin tarvetta jättää sinut ja lapsesi oman onnensa nojaan? Tuskinpa. Ajattelisitko, että Ruotsin puolella telttakin kelpaisi aluksi, kunhan olisi turvassa? Luulenpa, että kyllä.

Sinä ja lapsesi olette yhtä tärkeitä, kuin kuka tahansa ihminen. Mutta niin ovat Abdullah ja hänenkin lapsensa. En pysty enkä halua katsoa enää yhtäkään kuvaa, jossa vaipoissa oleva 2-vuotias on hukkunut matkalla, ja hänen ruumiinsa on ajelehtinut yksinäisenä rantaan – ilman äitiä tai isää, turvaa. Vain siksi, että hän syntyi ”väärään maahan”!

Turvan antaminen on paremman maailman rakentamista, sillä sitä sinä haluaisit myös itsellesi ja lapsillesi, veikkaanpa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s