On ihan kivaa, kun palkka nousee.

Paitsi ettei ole. Koulun tiedotteesta käy ilmi, että avustajia on alkavalle lukuvuodelle taas yksi vähemmän. Reissuvihkosta ei selviä, onko lapseni syönyt tänään ruokaa. Ulos siirtymiset ovat vajaamiehityksellä vieneet niin paljon aikaa, että avustajille tai opettajille ei ole jäänyt mahdollisuutta kirjoittaa vanhemmille, mitä heidän lapsensa on tehnyt. Miten koulussa tai päiväkodissa on mennyt.

Niin. Koulu on alkanut, ja työssäkäyvät saavat tämän hetken tiedon mukaan tulevaisuudessa noin 20 euroa enemmän kuukaudessa rahaa. Jos hyvin käy. Onhan se merkittävää. Sillä saa melkein 1,25 leffalippua tai jotain muuta pientä lisäkettä. Ja se on ihan kivaa.

Tokihan tämä on pelkistetty ja fiktionaalinen esimerkki (vai onko?), mutta ei se todellisuutta uhmaa. Valtio aikoo säästää tulevalla hallituskaudella kehitysyhteistyöstä 200 miljoonaa, ja koulutuksesta 210 miljoonaa. Työtulovähennystä valtio aikoo korottaa 450 miljoonalla eurolla, joka nostaa verokevennysten kautta sinunkin käteen jäävää osuuttasi kuukaudessa tuon +/- kaksikymmentä euroa.

Minulla on inhottava tunne. Katson väsynyttä koulusta tulevaa erityislastani ja ojennan hänelle ruokaa. Tunnen häpeää siitä, että minä ja muut palkansaajat saamme häviävän parikymmentä euroa lisärahaa, mutta samaan aikaan lapseni oppiminen muuttuu mahdottomaksi tuosta samasta syystä. Mutta talous kasvaa.

Kasvaako? Onko ihan oikeasti niin, että kasvattamalla ryhmäkokoja ja vähentämällä avustajia talous nousee? Ymmärrättekö, miten montaa lasta ja nuorta nämä leikkaukset koskevat? Kymmeniä tuhansia.

Koulutuksella, maltillisella ryhmäkoolla ja henkilökohtaisella avulla sitä taloutta vasta kasvatetaankin! Sillä saadaan psyykkisesti hyvinvoivia lapsia ja nuoria, aikuisuudesta puhumattakaan. Sillä saadaan itsenäisempiä aikuisia, potentiaalisia veronmaksajia, onnellisempia ihmisiä. Sillä saadaan sellaisia autistisia Nuutteja, jotka ovat yhtä tärkeä osa yhteiskuntaa, kuin sinä tai minä. Niitä Nuutteja, jotka lajittelevat hedelmiä vihannesosastolla, koska he haluavat tehdä työtä. Tai niitä Nuutteja, jotka kirjoittavat kaksitoista laudaturia ja valmistuvat ekonomiksi tai muusikoksi.

Lajittelu ja kirjoittaminen onnistuu, koska avustaja on tuonut koulussa lisää itseluottamusta ja varmuutta, ja turvannut oppimisympäristön rauhan. Ei Nuutin tarvitse tosin olla edes autistinen. Nuutti voi olla naapurisi 7-vuotias, lupaava jalkapalloilijapoika tai -tyttö, jonka energia on kentällä vahvuus, mutta koulussa lapselle itselleen haaste.

Kaksikymmentä euroa lisärahaa kuukaudessa ei tunnukaan enää ihan kivalta. Ei. Sillä tällä matematiikalla se on samalla toiselta ihmiseltä poisleikattu perusoikeus oppimiseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s